Artikkelit

Yksilöllisiä tukipohjallisia käytetään tarvittaessa osana fysioterapiaa. Tukipohjalliset tehdään usein ohjaamaan jalan toimintaa ja kuormittumista, mutta niitä voidaan käyttää myös osana kivunhoitoa. Joskus tukipohjallisten käyttö voi olla tarpeen vain tilapäisesti harjoittamisen ... Näytä »

Yksilöllisiä tukipohjallisia käytetään tarvittaessa osana fysioterapiaa. Tukipohjalliset tehdään usein ohjaamaan jalan toimintaa ja kuormittumista, mutta niitä voidaan käyttää myös osana kivunhoitoa. Joskus tukipohjallisten käyttö voi olla tarpeen vain tilapäisesti harjoittamisen tukena.

 

Alaraajojen ongelmat ilmenevät usein kipuina tai väsymyksenä jalkaterissä, selässä, polvissa tai lantionalueella. Ongelmiin saa helpotusta aktiivisella harjoittelulla, oikealla jalkinevalinnalla ja yksilöllisillä tukipohjallisilla. Alaraajafysioterapiassa tarkan ja yksilöllisen tutkimuksen perusteella laaditaan hoitosuunnitelma. Yksilölliset pohjalliset voivat olla osa hoitoa. Lisäksi tehdään henkilökohtainen harjoitusohjelma ja ohjataan sopivat kotiharjoitteet. Samalla annetaan opastusta sopivista kengistä ja oikeanlaisesta kävely- tai juoksutekniikasta.

 

Tukipohjallisten tehtävänä on:
- parantaa jalan toimintaa liikkeen aikana
- tasapainottaa alaraajan ja koko vartalon kuormittumista
- aktivoida jalkaterän toimivuutta
- vähentää rasitusta, sekä kipu- ja väsymystiloja
 

Jalan toiminnan muuttaminen onnistuu harvoin pelkästään tukipohjallisen avulla. Ratkaisevan tärkeää on aina selvittää, mitkä tekijät aiheuttavat oireen. Kuntoutuksen tulee kohdistua ensisijaisesti syiden korjaamiseen.

 

Tukipohjallisten valmistus
 

Ohjaavat tukipohjalliset valmistetaan aina tarkan tutkimisen perusteella. Samalla tutkitaan mahdolliset luisten rakenteiden poikkeavuudet, liikkuvuus ja voimatasot. Saatua tietoa verrataan liikkumisesta ja seisoma-asennosta saatavaan tietoon, jolloin saadaan kokonaisnäkemys alaraajojen ja koko vartalon toiminnasta. Kävelyn ja juoksun analysointi on tärkeässä roolissa sekä yksilöllisen harjoitusohjelman laatimisessa että pohjallistarpeen arvioinnissa.

Pohjalliset tehdään paikan päällä saman fysioterapeutin toimesta, joka asiakkaan tutkii. Tutkimisen perusteella mietitään mihin ja minkälaisia kiilauksia käytetään, jotta jalan toimintaan pystytään vaikuttamaan. Kiilapalat muotoillaan itse eri materiaaleista, emmekä käytä isojen toimijoiden valmiita muotteja

Muotinotto on helppo ja nopea toimenpide. Lämmitetty tukipohjallinen asetetaan yksi kerrallaan muotinottotyynyille, jonka jälkeen asiakas astuu niiden päälle. Asiakas seisoo pohjallisten päällä n. 20–30 sekuntia, jolloin ne jähmettyvät yksilölliseen muotoonsa. Sen jälkeen niihin muotoillaan ja liimataan kiilapalat, jotka lopuksi hiotaan lopulliseen muotoonsa. Asiakas saa pohjalliset yleensä saman viikon aikana käyttöönsä. Pohjallisten toimivuus ja sopivuus tarkastetaan asiakkaan kanssa kontrollikäynnin yhteydessä, jolloin pohjallisiin voidaan tarvittaessa tehdä vielä lopulliset hienosäädöt.

Onko yksilöllisistä pohjallisista apua?
 

Jalkoihin kohdistuu voimia kahdesta eri suunnasta. Kehon paino tuottaa voiman alaspäin ja alusta, jolla seistään tai liikutaan kohdistaa voiman ylöspäin. Näin ollen jalkaan kohdistuu merkittävää kuormitusta kahdesta vastakkaisesta suunnasta. Yksilöllisillä pohjallisilla on mahdollista kohdistaa näitä voimia jalan kannalta optimaalisemmin ja tasaisemmin. Mikäli jalkaan on syntynyt kiputila, jonka terapeutti on todennut aiheutuvan esimerkiksi asentomuutoksesta, pyritään pohjallisella vähentämään kipualueelle syntyvää kuormitusta tai painetta.

 

Yksilöllisiä tukipohjallisia voidaan käyttää moneen eri vaivaan
-       plantaarifasciitti

-       vaivasenluu (hallux valgus)

-       päkiän alueen kivut

-       akillesjänneongelmat

-       tibialis posteriorin toimintahäiriö

-       penikkatauti

-       nivelten kulumamuutokset (jalkaterän alueella, polvi ja lonkka)

-       lonkan alueen ongelmat

-       alaraajojen pituusero

 

Tärkeää huomioitavaa!
Jalkojen ongelmien kuntoutus koostuu AINA muustakin kuin pohjallisten tekemisestä. Ammattilainen osaa arvioida hyötyykö asiakas pohjallisista, osaa valita oikeanlaiset materiaalit, tehdä pohjallisiin tarvittavia muutoksia sekä ohjata juuri kyseiseen vaivaan sopivat yksilölliset harjoitteet. Toisinaan pohjallisten käyttö on tarvittavaa vain hetkellisesti muun terapian tukena, mutta toisinaan pohjallisia on syytä käyttää pidempään. Ei ole tutkimusnäyttöä siitä, että pohjalliset heikentäisivät alaraajojen lihaksia

Yksilölliset pohjalliset ovat turvallinen apu jalkaongelmissa.

 

(1.) Burns J, Landorf K, Myan M et al. Interventions for the prevention and treatment of pes cavus. Cochrane Database of Systematic Reviews. 2007; 17.

(2.) Hawke F, Burns J, Radford J, Toit V. Custom-made foot orthoses for the treatment of foot pain. Cochrane Database of Systematic Reviews. 2008; 16.

(3.) Rodrigues P, Ferreira A, Pereira R et al. Effectiveness of medical-wedge insole treatment for valgus knee osteoarthritis. Arthritis and rheumatism. 2008; 15: 603-608.

(4.) Ahmed, Sayed & Barwick, Alex & Butterworth, Paul & Nancarrow, Susan. Footwear and insole design features that reduce neuropathic plantar forefoot ulcer risk in people with diabetes: a systematic literature review. Journal on Foot and Ankle Research. December 2020, 13.

(5.) James A, Williams C, Haines T. Effectiveness of interventions in reducing pain and maintaining physical activity in children and adolescents with calcaneal apophysis (Sever’s disease): a systematic review. Journal of Foot and Ankle Research. 2013; 6: 16.

(6.) Arias-Martin I, Reina-Bueno M, Munuera-Martines P. Effectiveness of custom-made orthoses for treating forefoot pain: a systematic review. International Orthopaedics. 2018; 42: 1865-1875.

(7.) Gabriner M, Braun B, Houston M, Hoch M. The Effectiveness of Foot Orthotics on Improving Postural Control in Individuals with Chronic Ankle Instability: A Critically Appraised Topic. Journal of Sports Rehabilitation. 2013; 24: 68-71.

(8.) Vuurberg, Gwendolyn, Hoorntje, Alexander, Wink, Lauren, van der Doelen, Brent, van den Bekerom, Michel, Dekker, Rienk, van Dijk, Niek, Krips, Rover, Loogman, Masja, Ridderikhof, Milan, Smithuis, Frank, Stufkens, Sjoerd, Verhagen, Evert, de Bie, Rob & Kerkhoffs, Gino 2018. Diagnosis, treatment and prevention of ankle sprains: update of an evidence-based clinical guideline. British Journal of Sports Medicine 3/2018. 1-15.

Penikkatauti on kansankielinen nimitys sääriluun rasitusoireyhtymälle. Penikkataudissa tyypillistä on kipu sääriluun alaosassa vähintään viiden senttimetrin pituudella. Penikkatautia esiintyy lajeissa, joissa suurimmassa roolissa ovat juoksu ja/tai hypyt ja se on yksi ... Näytä »

Penikkatauti on kansankielinen nimitys sääriluun rasitusoireyhtymälle. Penikkataudissa tyypillistä on kipu sääriluun alaosassa vähintään viiden senttimetrin pituudella. Penikkatautia esiintyy lajeissa, joissa suurimmassa roolissa ovat juoksu ja/tai hypyt ja se on yksi yleisimmästä kroonisista rasitusvammoista urheilijoilla. Penikkataudissa kipu sijaitsee sääriluun sisäsivulla tai sääriluun etu-ulkoreunalla. Penikkataudille voi altistaa muun muassa harjoittelun määrän ja intensiteetin nopea lisääminen, alustan vaihtaminen, ylipaino, ylipronaatio ja lonkan loitontajalihasten heikkous. Penikkatauti on rasitusperäinen vaiva ja rasitusvamma syntyy, kun kuormitusta tulee liikaa suhteessa kudosten kapasiteettiin. Pitkittyessä ja pahentuessa sääriluun rasitusoireyhtymä voi kehittyä rasitusmurtumaksi.  

Penikkataudin kuntoutus koostuu yksilöllisesti harjoitusohjelman muokkaamisesta (iskutuksen vähentämisestä), kuormituksen hallinnasta ja alaraajojen lihasten, etenkin nilkan ja jalkaterän lihasten vahvistamisesta. Myös juoksutekniikka tulisi analysoida. Jalan tullessa kanta edellä maahan, säären etu- ja ulkosyrjän kudokset kuormittuvat normaalia enemmän. Kanta-askelluksessa askel on pitkä ja nilkka tästä syystä koukussa sekä lihakset töissä kauemmin.  Jalan tullessa kanta edellä alustaan kehoon kohdistuu myös suurempia törmäysvoimia. Tukivaiheessa holvikaaren liiallinen jousto aiheuttaa usein säären sisäosan ongelmat. Hieronta, teippaukset, tuet ja pohjalliset voivat jossain määrin helpottaa oireita, mutta eivät poista kivun aiheuttajaa, eikä siksi ole pidemmän päälle toimiva kuntoutusmuoto. Kuntoutus ei ole totaalilepoa, eikä harjoittelua tule vaivan vuoksi lopettaa. Harjoitusohjelmaan mietitään korvaavat harjoitteet, kunnes jalka kestää jälleen normaalia juoksemista ja iskutusta. 
 
Haapasalo, H. & Hyvärinen E. 2021. Urheiluvammojen ehkäisy, hoito ja kuntoutus. 
McClure, C.J. & Oh, R. 2022. Medial Tibial Stress Syndrome.  
Miller, J. & Clarke, A. 2022. Anterior shin splints. 
Parkkinen, J. 2021. Penikkatautiopas. 
Winters, M., Eskes, M., Weir, A., Moen, M. Backx, F., Bakker, E. 2013. Treatment of Medial Tibial Stress Syndrome: a systemativ review. 
Brukner&Khan´s Clinical sports medicine. McGraw Hill Education. 2017 Diebal AR, Gregory R, Alitz C et al. Forefoot running improves pain and disability associated with chronic exertional compartment syndrome. Am J Sports Med 2012;40(5):1060–7.  
Franklyn-Miller A, Roberts A, Hulse D et al. Biomechanical overload syndrome: defining a new diagnosis. Br J Sports Med 2014;48(6):415–6 

Plantaarifasciitti on yleisnimitys jalkapohjakivuille, joista nykyään käytetään useammin nimeä plantaarifasciopatia. Vaiva on yleisin nuorilla juoksijoilla ja 40-60-vuotialla seisomatyöntekijöillä. Myös ylipaino lisää riskiä. Plantaarifasciittia voi esiintyä sekä korkean että matalan jalkaholvin ... Näytä »

Plantaarifasciitti on yleisnimitys jalkapohjakivuille, joista nykyään käytetään useammin nimeä plantaarifasciopatia. Vaiva on yleisin nuorilla juoksijoilla ja 40-60-vuotialla seisomatyöntekijöillä. Myös ylipaino lisää riskiä. Plantaarifasciittia voi esiintyä sekä korkean että matalan jalkaholvin ihmisillä.  Plantaarifasciitti aiheutuu muuttuneesta biomekaanisesta kuormituksesta jalkapohjan kalvorakenteessa ja sen kiinnityskohdassa.

 

Plantaarifascia on tärkeä rakenne jalkaterän kaarirakenteiden toiminnan kannalta. Kuorman kohdistuessa ylhäältä alas jalkaterään kantakalvon tehtävänä on estää luisten rakenteiden romahtaminen. Plantaarifascia on yhteydessä akillesjänteeseen. Tästä johtuen plantaarifascian ongelmat voivat olla yhteydessä akillesjänteeseen tai päinvastoin. Jalkaterän alueen toiminnallisista poikkeavuuksista riskiä kohottavat holvikaaren madaltuminen, korkeakaarinen holvi ja nilkkanivelen rajoittunut dorsifleksio.

 

Kipu paikantuu usein kantapään etu- ja sisäosassa. Pahimmillaan kipu on aamuisin ensimmäisten askeleiden aikana tai pitkien toimettomien jaksojen jälkeen.  Riskitekijöitä on juoksijoilla juoksumäärän nopea lisääntyminen, huonot juoksukengät, kova juoksualusta ja kireä pohjelihas. Gastrognemiuksen kireys johtaa puutteelliseen nilkan koukistukseen polven olleessa suorana kävelyn tai juoksun tukivaiheessa. Jos nilkan liikerata jää puutteelliseksi, tulee tarvittava jousto alemmasta nilkkanivelestä tai jalkaterän keskiosasta. Tämä ilmenee korostuneena pronaationa. Jalkaterän erilaiset virheasennot ja kuormitus voivat siis vaikuttaa plantaarifasciitin syntymiseen.

 

Fysioterapian tavoitteena on lievittää kipua ja lisätä asiakkaan toimintakykyä. Kipua aiheuttavaa kuormitusta pyritään vähentämään, kireitä lihaksia venyttämään ja pohkeen ja jalkaterän lihaksia vahvistamaan. Esimerkiksi teippausta tai pohjallisia voidaan hyödyntää osana hoitoa. Mistään yksittäisestä hoitomuodosta ei ole toistaan enempää näyttöä, koska eri asiakkailla kipu johtuu eri asiasta. Altistavat tekijät ja kuormituksen määrä on kartoitettava ja niihin on pyrittävä vaikuttamaan.

 

Kaikkonen, Joukainen & Sahlman. 2012. Duodecim.

Väyrynen. 2017. Kantakalvo. Duodecim.

Vaivasenluu eli Hallux Valgus tarkoittaa tilannetta, jossa isovarvas alkaa kääntymään muita varpaita kohti. Taustalla on jalan ponnistustoiminnan häiriö, joka voi muuttaa askelluksen biomekaniikkaa. Tällöin estyy usein windlass-mekanismi, jossa isoa varvasta ... Näytä »

Vaivasenluu eli Hallux Valgus tarkoittaa tilannetta, jossa isovarvas alkaa kääntymään muita varpaita kohti. Taustalla on jalan ponnistustoiminnan häiriö, joka voi muuttaa askelluksen biomekaniikkaa. Tällöin estyy usein windlass-mekanismi, jossa isoa varvasta nostaessa ylöspäin holvikaari kohoaa. Hallux valgukseen yhteydessä voi esiintyä muitakin jalkaterän ongelmia, kuten lättäjalkaisuutta tai jalkapöydän pienten nivelten kulumaa. Nämä ongelmat liittyvät usein 1.säteen lisääntyneeseen joustoon kuormitustilanteessa ja jalkaterän virheelliseen asentoon liikkuessa. Isovarpaan tyvinivelen virheasennon seurauksena jalkaterän sisäosan ponnistusstabiliteetti heikentyy ja viereisten jalkapöydänluiden kuormitus lisääntyy. (metatarsalgia) Seurauksena on vääntörasituksen lisääntyminen nilkan alueella painopisteen keikahtaessa sisään, jolloin toinen jalkapöytäluu joutuu toimimaan ikään kuin tukivartena.  

 

Yleinen ongelma vaivasenluun taustalla on pitkittynyt pronaatio eli jalkaholvin liiallinen jousto ponnistusvaiheessa. Pronaatiosta tulee häiriö VASTA silloin, kuin holvikaaren jousto pitkittyy tai kestää koko tukivaiheen ajan.  

Toinen häiriötyyppi voi olla liikaa supinoiva jalka. Tällöin paino kulkee askelluksessa korostuneesti jalkaterän ulkosyrjää pitkin. Jalkaterän sisäsyrjän kontakti alustaan vähenee ja vakautta lisätään varpaiden koukistuksella. Tämä estää isonvarpaan toimintamekanismin. Supinaatiohäiriö voi olla myös seuraus alkavasta pronaatio-ongelmasta.  

 

Lihasepätasapaino on keskeinen tekijä toiminnallisen vaivaisenluun syntymisessä. Epätasapainossa oleva lihaksista aiheuttaa ajan kuluessa koko tukijärjestelmän pettämisen. Rasituksessa lihasten tehtävä on ylläpitää riittävää voimantuottoa, joka estää luisten rakenteiden romahtamisen. Lihasten heikko suorituskyky kasvattaa nivelsiteiden kuormitusta. Nivelsiteet eivät pysty venyttymään loputtomiin vastustaessaan kehon massasta aiheutuvia voimia.  

 

Vaivasenluu-ongelman taustatekijän tunnistaminen on edellytys fysioterapian suunnittelussa ja kävelyntekniikan ohjaamisessa. Pronaatiotuennalla ei voida tuottaa ensimmäisen jalkapöytäluun ponnistavaa voimaa, jolloin pohjallinen tai muut ulkoiset tuet eivät voi olla ainut hoitomuoto. Normaali ponnistuskyky on jalkaterän anatomian ja stabiliteetin lisäksi riippuvainen jänteiden ja lihasten oikea-aikaisesta ja riittävästä toiminnasta.   

 

Kineettisen ketjun toimintaperiaatteiden ja painovoiman vaikutuksen ymmärtämiseen pyrkivä lähestymistapa palvelee erityisesti jalkaterä- ja alaraajafysioterapiaa, jossa hoidetaan nykyisin liikkuvaa, ei paikoillaan olevaa asiakasta.  

Fysioterapiassa pyritään palauttamaan jalkaterään vaikuttavien lihasten, kuten peroneus longus, tibialis posterior ja flexor hallucis longus lihasten toimintaa. Fysioterapiassa tulee huomioida koko alaraajan biomekaniikka, erityisesti lonkan ulkokiertäjät sekä loitontajat.  

 

Klemola, Tero. 2011. Vaivasenluu- monta tapaa hoitaa. Duodecimlehti.  

Väyrynen & Flink. 2017.  Jalkaterveys. 

Saarikoski, Stolt & Liukkonen. 2010. Terveet Jalat. 

ACL-vamma  ACL-vamma eli polven eturistisiteen repeämä on yksi yleisimmistä urheiluvammoista. 70% vammoista tapahtuu ilman kontaktia, jolloin eturistiside katkeaa äkillisen suunnanmuutoksen seurauksena jalkaterän lukittautuessa maahan. Yksi kolmasosa tapahtuu urheilussa sattuneessa kontaktissa. ... Näytä »

ACL-vamma
 

ACL-vamma eli polven eturistisiteen repeämä on yksi yleisimmistä urheiluvammoista. 70% vammoista tapahtuu ilman kontaktia, jolloin eturistiside katkeaa äkillisen suunnanmuutoksen seurauksena jalkaterän lukittautuessa maahan. Yksi kolmasosa tapahtuu urheilussa sattuneessa kontaktissa.

 

Repeämä aiheuttaa polveen epävakautta eteen-taakse suunnassa sekä kiertoliikkeissä. Eturistisidevammoihin voi liittyä muita liitännäisvammoja, kuten kierukkavammoja tai murtumia. Diagnoosi ja liitännäisvammat varmistetaan aina magneettikuvauksella.

Naisilla on suurempi riski saada eturistisidevamma alaraajojen heikomman lihasvoiman ja hallinnan takia. Urheilijat, jotka palaavat takaisin omaan lajiin, on noin 30% todennäköisyys saada uusi eturistisidevamma.

 

”Mun eturistiside meni poikki lentopalloturnauksessa, kun tulin iskulyönnistä vasemmalle jalalle huonosti alas”

- Kastanja Luoma

 

Eturistisideleikkaus
 

ACL- vamman sattuessa pitää tehdä päätös leikataanko polvi vai kuntoutetaanko se ilman leikkausta fysioterapialla. Leikkauspäätökseen vaikuttaa vamman saaneen ikä, polven epävakaus, liitännäisvammat, luiden muoto sekä halu palata takaisin kilpatason urheiluun, jossa tulee suunnanmuutoksia tai hyppyjä.

Kuntoutus tule aloittaa heti vamman sattuessa jos liitännäisvammoja ei ole. Päätös leikkauksesta olisi hyvä tehdä vasta, kun polvi on suhteellisen normaalissa toimintakunnossa. Eturistisidevamman sattuessa on tärkeää koota ympärilleen tukiverkosto, joka koostuu fysioterapeutista, lääkäristä, valmentajasta, perheestä ja ystävistä. Tukiverkko auttaa kuntoutuksessa ja potkii sohvalta ylös silloin, kun motivaatio meinaa olla kadoksissa. Päätös mahdollisesta leikkauksesta on myös hyvä tehdä yhdessä oman tukiverkoston ja erityisesti ortopedin kanssa.

 

”Motivaatio on oikeastaan koko ajan ollut hyvin korkealla. Aluksi toki tuntui siltä, että jumitan paikallani ja että en mene yhtään eteenpäin, mutta vähitellen jalka meni parempaan suuntaan”

 

Kuntoutuksen etenemistä tulee seurata koko ajan ja leikkaushoidon tarvetta tulee arvioida uudelleen, jos polvessa ilmenee epävakautta. Kuntoutukseen kuuluu liikkuvuuden saaminen vammaa edeltäneelle tasolle, alaraajan hallinnan ja lihasvoiman vahvistaminen kudosärsytyksen ja kivun rauhoituttua.

 

Leikkaushoito on tarpeen, jos polven väljyys on haitallista eikä fysioterapia tuota tulosta. Fysioterapialle tule antaa aikaa useampi kuukausi, jotta esimerkiksi lihasten on mahdollista vahvistua. Leikkaushoidon arvioinnissa otetaan huomioon liikunnallinen aktiivisuus, työ ja harrastukset.

 

Eturistisidevamman kuntoutus
 

”Kuntoutus on mielestäni ollut hyvin monipuolista, joka kerta ollaan tehty jotain erilaista. Joka kerta on myös tehty jotain uutta ja menty aina vähän kerrallaan eteenpäin. Kuntoutuksessa on ollut selkeä järjestys, että eka oli liikkuvuutta, sitten voimaa ja lopuksi ketteryyttä ja hyppyjä. Fyssarilla käynti on myös motivoinut treenaamaan itsenäisesti kun tietää mitä tekee. Oon myös innostunut kuntoutuksen myötä käymään kuntosalilla”

 

Kuntoutuksella on merkittävä rooli asiakkaan toipumisen kannalta. Alkuvaiheessa asiakas voi käyttää kyynärsauvoja liikkumisen apuna riippuen liitännäisvammoista ja niihin liittyvistä rajoituksista.

 

Alkuvaiheessa tavoitteena on saada turvotus laskemaan ja polveen täysi liikerata ojennus- ja koukistussuuntaan. Arjen askareita olisi hyvä yrittää tehdä mahdollisimman normaalisti. Alkuun pyritään samaan alaraajan lihaksiin aktivaatiota ja vahvistamaan niitä pikkuhiljaa. Kuntopyöräilyä suositellaan noin 3-4vk leikkauksesta.

 

Keskivaiheessa tavoitteena on saada nostettua alaraajojen voimatasoja reilusti ylöspäin käyttäen monipuoliseesti suljetun ja avoin ketjun harjoitteita sekä eri lihastyötapoja ja alkuasentoja. Kevyitä juoksuharjoitteita sekä matalatehoisia hyppyjä otetaan mukaan noin 3kk kohdalla riippuen toimintakyvystä.

 

Loppuvaiheessa tavoitteena on saada alaraajojen lihasvoima mahdollisimman lähelle terveen jalan voimia. Erityisesti etureisi ja se lihas, josta siirre on otettu, on tärkeä saada mahdollisimman vahvaksi. Kuntoutuksen loppuvaiheessa keskitytään hyppyjen ja niiden alastulojen harjoitteluun sekä erilaisiin suunnanmuutosharjoitteisiin ja ketteryysharjoitteisiin.

Päätös paluusta urheiluun tehdään aikaisintaan 9kk jälkeen. Ennen paluuta lajiin tehdään suorituskykytestit fysioterapeutin kanssa. Urheilijan on myös hyvä pohtia, kokeeko hän paluun kilpailemaan turvallisena ja luottaako hän polvensa toimintakykyyn täysin.

 

Bruder ym. 2022. ACL Injury rehabilitation: clinical implications from an optiknee systematic review.

Brinlee ym. 2021. ACL Reconstruction rehabilitation: Clinical data, biologic healing, and criterion-based milestones to inform a return-to-sport guideline

Gleadhill & Barton. 2020. ACL injury journey: an education aid

Suomalainen, P., Sillanpää, P. & Järvelä, T. 2014. Eturistisiderepeämän hoito.

 

Alaselän rasitusmurtuman riskitekijät Lannerangan rasitusmurtumat ja muut lannerangan vammat ovat tällä hetkellä yleisin syy nuorten urheilijoiden alaselkäkipuihin, ja ne yleistyvät koko ajan. Syynä tähän on esimerkiksi se, että kova harjoittelu ... Näytä »

Alaselän rasitusmurtuman riskitekijät

Lannerangan rasitusmurtumat ja muut lannerangan vammat ovat tällä hetkellä yleisin syy nuorten urheilijoiden alaselkäkipuihin, ja ne yleistyvät koko ajan. Syynä tähän on esimerkiksi se, että kova harjoittelu ja huipulle tähtääminen aloitetaan yhä nuorempana. Lahjakkaat nuoret kilpailevat aikuisten sarjoissa ja harjoittelevat myös sen mukaisesti.

 

Perusharjoituskauden aikaiset rasitusmurtumat on yhdistetty riittämättömään D-vitamiinin ja kalsiumin saantiin ruokavaliossa. Ruokavalion alhainen energiansaatavuus on yhteydessä alentuneeseen luuntiheyteen ja sen seurauksena riskitekijä rasitusmurtumien syntymiselle. Naisurheilijoilla riittämätön energian saanti ja rajoittunut ruokavalio on usein yhteydessä naisurheilijaoireyhtymään, joka on rasitusmurtumia ennustava tila. Naisurheilijoilla kuukautishäiriöt ennustavat rasitusmurtumien syntyä. Viivästynyt kuukautisten alkaminen murrosiässä on myös todettu olevan riskitekijä rasitusvammoille. Kuukautisten viivästynyt alkaminen voi johtua perintötekijöistä tai naisurheilijasyndroomasta, joka voi esiintyä jo murrosiässä ennen kuukautisten alkamista.

 

Nuorilla urheilijoilla nopean kasvun vaihe on kaikkein riskialttein ajankohta rasitusmurtuman syntymiselle. Nopeassa kasvun vaiheessa luumassan suhteellinen vahvuus laskee, mikä selittää luisten rakenteiden heikkoutta. Kasvun seurauksena kehon mittasuhteiden muuttuminen heikentää yksilön koordinaatiota, mikä voi johtaa vääristyneisiin liikemalleihin ja epäedulliseen rangan kuormitukseen.

Aikaisen erikoistumisen yhteen urheilulajiin on todettu olevan rasitusvammoja ja - murtumia ennustava tekijä, sillä se yksipuolistaa kehoon kohdistuvaa kuormitusta. Lukioikäisillä urheilijoilla harjoituskuormituksen hallinta on tärkeässä asemassa. Suuremman viikoittaisen harjoitustuntimäärän on todettu olevan suorassa suhteessa rasitusvammariskiin. Harjoituskuormitusta voidaan hallita harjoitustuntimäärän lisäksi säätämällä harjoitusvolyymia, -intensiteettiä ja -progressiota.

 

Lajisuoritukset, jotka sisältävät toistuvia lannerangan taakse– tai eteentaivutusliikkeitä tai kiertoja, ovat suuri riskitekijä rasitusmurtuman synnyssä. Lähes kaikki urheilulajit sisältävät näitä liikkeitä, mutta suurimpia riskilajeja ovat voimistelu, paini, taitoluistelu, soutu, tennis, jalkapallo ja lentopallo. Suurin riskilaji on ylivoimaisesti voimistelu, sillä tutkimusten mukaan noin puolet voimistelijoista kärsii spondylolyysistä eli rasitusmurtumasta.

 

 

Rasitusmurtuman syntymekanismi

Rasitusmurtuma syntyy, kun liiallinen kuormitus aiheuttaa luukudoksessa mikrovaurioita. Jos liiallista kuormitusta jatketaan, ei kudos ehdi palautua. Luuhun voi kohdistua kolmen tyyppistä kuormitusta; venytystä, puristusta ja leikkaavia voimia. Elimistössä nämä voimat yhdistyvät ja yleisimmin muodostuu myös taivutus- ja kiertokuormitusta. Lisäksi luukudokseen voi kohdistua iskukuormitusta, joka on yleisin murtumaan johtava kuormitustyyppi. Naisilla estrogeenipitoisuuden laskeminen voi aiheuttaa alentunutta luuntiheyttä ja ilmetä rasitusmurtumina erityisesti lannerangassa. Useissa tutkimuksissa on havaittu, että aiempi rasitusmurtuma on riskitekijä rasitusmurtumille myöhemmin. Jopa neljännes rasitusmurtumista uusiutuu.

 

Nikamakaaren rasitusosteopatiassa tai pars articularis -stressireaktiossa on kyse murtuman esiasteesta, jolloin lannenikamissa voi esiintyä rasitusmuutoksia. Kuten kaikissa rasitusmurtumissa, vamma alkaa MRI-kuvista havaittavalla rasitusmuutoksella tai luuruhjeella, jonka aiheuttavat mikromurtumat. Nikamakaaren rasitusosteopatia alkaa unilateraalisesti ja oireena on rasituksessa voimistuvaa kipua lannerangan alueella. Myös selän taivutusliikkeet ovat kivuliaita. Toistuvalla kuormituksella ilman riittävää lepoa, mikromurtumat lisääntyvät ja lopulta luu antaa periksi siellä, missä kuormitus on kovin.

 

Spondylolyysisillä tarkoitetaan vammaa (useimmiten rasitusmurtumaa) nikamakaaren osassa (pars interarticulariksessa). Spondylolyysi on yleisin L5-nikamassa (85- 95%) ja toiseksi yleisin L4-nikamassa. Spondylolyysin esiintyvyys väestössä on 8 %, mutta nuorilla urheilijoilla se on alaselkäkivun aiheuttajana lähes puolilla (47 %). Nuorella urheilijalla riski spondylolyysiin on suurin, koska selkärangan täydellinen kypsyminen tapahtuu vasta noin 25-vuotiaana. Nuorilla urheilijoilla nopean kasvun vaihe on kaikkein riskialttein ajankohta rasitusmurtuman syntymiselle. Nopeassa kasvun vaiheessa luumassan suhteellinen vahvuus laskee, mikä selittää luisten rakenteiden heikkoutta. Kasvun seurauksena kehon mittasuhteiden muuttuminen heikentää yksilön koordinaatiota, mikä voi johtaa vääristyneisiin liikemalleihin ja epäedulliseen rangan kuormitukseen.

 

Kuntoutus

Fysioterapia suositellaan aloitettavan välittömästi, kun murtuma tai sen esiaste on diagnosoitu tai sitä epäillään. Terapeuttista harjoittelua voidaan tehdä turvallisesti ja se tulisi aloittaa varhain muutaman ensimmäisen viikon aikana diagnoosin jälkeen. Varhain aloitetulla fysioterapialla voidaan vähentää lihasvoiman ja aerobisen kunnon heikentymistä ja mahdollisesti lyhentää taukoa urheilusta. Aikaisemmin aloitetulla fysioterapialla voidaan vähentää pitkäaikaisen lepoajan aiheuttamia toissijaisia vaikutuksia, kuten painonnousua, keskivartalon voiman heikentymistä ja lisääntynyttä ahdistusta koskien urheiluun palaamista.

 

Akuutissa vaiheessa kivun hallinta ja asiakkaan opettaminen vammaan liittyvässä prosessissa ovat avainasemassa. Kivun lievityksen lisäksi selän liikelaajuuksien palautus vammaa edeltäneelle tasolle on tärkeää. Kaikki, mikä lisää kipua tehdessä tai sen jälkeen pitää lopettaa.

Rajoitettujen liikeratojen jälkeen kuntoutuja tulee asteittain altistaa voimaharjoitteille ja yhä suuremmilla selkärangan liikelaajuuksilla tapahtuvaan lihaskontrolliin. Tällöin harjoitteissa keskitytään kehonhallintaan ja voimantuottoon toiminnallisten liikkeiden aikana. Harjoitteissa edetään dynaamisiin pystyasennossa suoritettaviin harjoitteisiin ja yhdestä tasosta edetään usean tason harjoitteisiin. Harjoitusten tulisi sisältää enemmän vastusta ja harjoitteet tulisi suorittaa kasvavilla selkärangan liikelaajuuksilla. Harjoituksissa tulisi huomioida eri lihastyötavat samoin kuin alkuasennot. Lopuksi edetään kohti lajityypillisiä toimintoja ja harjoitteita.

 

Tavoite on varmistaa, että urheilija pystyy soveltamaan dynaamiset keskivartaloharjoitteet lajityypilliseen toimintaan. Lisäksi on välttämätöntä, että harjoitteet kohdistuvat myös alaraajojen ja lantion alueen lihaksiin sekä hartiarenkaaseen yli olan tapahtuvissa lajeissa. Alavartalon lihasten tehtävä on ylläpitää dynaamista tukea ja selkärangan kontrollia liikkeiden aikana, joissa vartaloon kohdistuu suuria voimia.

Progressio harjoittelussa pohjautuu tiettyjen kriteerien saavuttamiseen eikä kiinteän aikaan pohjautuvaan protokollaan. Tämä lähestymistapa antaa kuntoutujille mahdollisuuden kehittyä heidän omassa tahdissaan edelleen huomioiden turvallisuuden ja kattavan hoidon. Harjoitteissa voidaan edetä seuraavaan vaiheeseen, kun kuntoutuja pystyy suorittamaan suoritettavan vaiheen harjoitteet onnistuneesti eikä harjoitteiden aikana esiinny kipua.

 

Kuntoutujan aktiivisuustason alentuessa hänen aerobinen kapasiteettinsa ja kestävyys saattaa kärsiä, joten kestävyysharjoittelua tulee sisällyttää kuntoutukseen. Alkuun kestävyys harjoittelu voi olla kevyttä kuntopyöräilyä tai vesijuoksua. Myöhemmin kestävyysharjoittelu voi olla intervalliharjoituksia kuntopyörällä. Loppuvaiheessa aloitetaan iskukuormituksen lisääminen juoksemisen ja hyppyjen avulla. Iskutuksen lisääminen tapahtuu asteittain, jotta urheilija voi palata turvallisesti lajiharjoittelun pariin.

 

 

 

 

 

Lähteet:

Vuori, I., Taimela, S., Kujala, U. 2013. Liikuntalääketiede. Duodecim. Helsinki.

Rizzone, K., Ackerman, K., Roos, K., Dompier, T., Kerr, Z. 2017. The Epidemiology of Stress Fractures in Collegiate Student-Athletes, 2004–2005 Through 2013–2014 Academic Years. Journal of Athletic Training 52, 10, 966-975. Viitattu 8.9.2019. https://janet.finna.fi. CINAHL plus.

Motley, G., Nyland, J., Jacobs, J., Caborn, D. 1998. The Pars Interarticularis Stress Reaction, Spondylolysis, and Spondylolisthesis Progression. Journal of Athletic Training. 33, 4, 351-358. janet.finna.fi. Viitattu 7.4.2019.

Selhorst, Mitchell & Fischer, Anastasia & Graft, Kristine & Ravindran, Reno & Peters, Eric & Rodenberg, Richard & Welder, Eric & MacDonald, James 2017. Timing of Physical Therapy Referral in Adolescent Athletes With Acute Spondylolysis: A Retrospective Chart Review. Clinical Journal of Sport Medicine. 27(3). 296-301.

Goetzinger, Sara & Courtney, Selen & Yee, Kathy & Welz, Matthew & Kalani, Maziyar & Neal, Matthew 2020. Spondylolysis in Young Athletes: An Overview Emphasizing Nonoperative Management. Journal of Sports medicine. 2020. . Viitattu 11.9.2021.

Terve urheilija. 2017. Uusi tutkimus rasitusvammoista: lahjakkaat nuoret riskiryhmässä. Verkkojulkaisu. Viitattu

Mortazavi, J.; Zebardast, J. & Mirzashahi, B. 2015. Low back pain in athletes. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4592766

Ruiz-Cotorro, A.; Balius-Matas, R.; Estruch-Massana, A. & Angulo, J. 2006. Spondylolysis in young tennis players. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2577492

May, T. & Marappa-Ganeshan, R. 2021. Stress fractures. Viitattu 7.11.2021. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK554538/

Terveyskylä. 2019. Rasitusosteopatia, spondylolyysi ja spondylolisteesi. Viitattu 1.11.2021. https://www.terveyskyla.fi/lastentalo/tietoa-lasten-sairauksista/lasten-ja-nuorten-ortopedia/selk%C3%A4ranka/rasitusosteopatia-spondylolyysi-ja-spondylolisteesi

Ahola, J-A., Vasankari, T., Nietosvaara, Y., Mattila, M. & Haara, M. 2019. Kasvuikäisten rasitusvammat. Viitattu 11.11.2021. https://www.duodecimlehti.fi/duo15199

Kukreja, M., Hecht, A. C. & Tortolani, P. J. 2020. Spondylolysis and Spondylolisthesis in the Adolescent Athlete. Elsevier Inc.

UW Health Sports Medicine Center 2017. Rehabilitation Guidelines for Lumbar Spondylolysis/Spondylolisthesis. . Viitattu 18.10.2021.

Tilley, David & James, David A 2019. Spine Injuries in Gymnast. Teoksessa Emily Sweeney (toim.). Gymnastics Medicine Evaluation, Management and Rehabilitation. Cham: Springer Nature Switzerland AG. 233-290.

Garet, M.; Reiman, M.; Mathers, J. & Sylvain J. 2013. Nonoperative treatment in lumbar spondylolysis and spondylolisthesis: a systematic review. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3658408/

Patel, D. & Kinsella, E. 2017. Evaluation and management of lower back pain in young athletes. Deparment of Pediatric and Adolescent Medicine. http://tp.amegroups.com/article/view/15692/1574

Bell, D., Post, E., Biese, K., Bay, C., Valovich, T. 2018. Sport Specialization and Risk of Overuse Injuries: A Systematic Review With Meta-analysis. Pediatrics 142, 3. Viitattu 9.9.2019. https://janet.finna.fi. PubMed.

Juoksun suosio on kasvanut jatkuvasti, mutta loukkaantumisten määrä on kasvanut samaa tahtia. Suurin osa vammoista johtuu ylikuormituksesta. Ongelmaksi muodostuu erityisesti aloittelijoilla liian iso juoksumäärien tai tehojen nosto suhteessa kehon kykyyn ... Näytä »

Juoksun suosio on kasvanut jatkuvasti, mutta loukkaantumisten määrä on kasvanut samaa tahtia. Suurin osa vammoista johtuu ylikuormituksesta. Ongelmaksi muodostuu erityisesti aloittelijoilla liian iso juoksumäärien tai tehojen nosto suhteessa kehon kykyyn kestää kuormaa. Juoksijoille tyypillisiä vammoja ovat epäspesifi polvikipu, penikkatauti, akillesjänteen rasitustila, juoksijan polvi, plantaarifasciitti ja jalkaterän tai sääriluun rasitusmurtuma. Ylikuormituksen lisäksi muita riskitekijöitä ovat liian pitkä askelpituus, juoksutekniikka, edeltävät vammat, vähäinen juoksutausta sekä ylipaino.

 

Vuosina 2010-2013 Hollannissa tehdyssä tutkimuksessa tutkittiin 4621 juoksijaa. Juoksuun liittyvien vammojen määrä oli merkitsevästi korkeampi aloittelijoiden keskuudessa kuin kokeneiden juoksijoiden keskuudessa. Aloittelijoilla oli 8,78 loukkaantumista 1000 juostua tuntia kohden, kun taas kokeneemmilla oli 4,24 loukkaantumista 1000 juostua tuntia kohden. Nilkka (34,5%), polvi (28,1%) ja sääri (12,9%) ovat kolme yleisintä kehonosaa, jotka oireilevat eniten juoksijoilla.

 

Fysioterapiassa on tärkeää tutkia sitä liikettä, jossa kipu ilmenee. Hyvällä juoksutekniikalla pystytään välttämään kehon virheellistä kuormitusta. Juostessa esimerkiksi lantionhallinnan ongelmat voivat aiheuttaa ongelmia alemmas jalkaan kiertämällä polvea sisään. Meillä fysioterapiassa analysoidaan juoksutekniikkaa sekä biomekaniikkaa liikkumisen aikana. Selvitämme onko asiakkaan kokonaiskuormituksen määrä muuttunut hiljattain ja pyrimme parantamaan juoksutekniikkaa, alaraajojen hallintaa sekä voimatasoja. Kokonaiskuormitusta tulisi nostaa maksimissaan 10% viikossa, juoksumäärää tai vauhtia lisäämällä. Juoksuaskeleen aikana kehon laskeutuessa jalan päälle, pohje tekee jarruttavasta liikkeestä jopa 60 prosenttia. Tästä syystä juoksijoilla pohkeen soleus-lihaksen pitäisi pystyä tekemään jarruttavaa lihastyötä 2x oman kehon painon verran.

 

 

Lähteet:

A systematic review of running-related musculoskeletal injuries in runners (2021)

Plantarflexor strength and endurance deficits associated with mid-portion Achilles tendinopathy: The role of soleus (2019)

A Multifactorial Approach to Overuse Running Injuries: A 1-Year Prospective Study (2020)

Diseases and overuse injuries of the lower extremities in long distance runners (2017)

Differences in injury risk and characteristics of injuries between novice and experienced runners over a 4-year period (2018)

Vahva fysioterapia syntyi halusta tehdä töitä asiakkaan hyväksi ilman turhia välikäsiä ja ylimääräistä byrokratiaa. Keväällä 2020 uuden liikuntahallin rakennusprojekti Joupiskalle kirvoitti myös meille ajatuksen perustaa täysin oma firma. Joupiskalle muuton ... Näytä »

Vahva fysioterapia syntyi halusta tehdä töitä asiakkaan hyväksi ilman turhia välikäsiä ja ylimääräistä byrokratiaa. Keväällä 2020 uuden liikuntahallin rakennusprojekti Joupiskalle kirvoitti myös meille ajatuksen perustaa täysin oma firma. Joupiskalle muuton lähestyessä alkoi myös Suvin äitiysloma häämöttää, joten varsinaisia tekoja asian eteen päätettiin vielä lykätä.

 

Syksyllä 2021 Pinja aloitti harjoittelun Suvin ja Juhon työkaverina ja teki niin ison vaikutuksen asenteellaan ja omatoimisuudellaan, että paiskattiin kättä työkaveruuden merkiksi alkuvuodesta 2022.

 

Pinjan ajatukset siitä, kun häntä pyydettiin mukaan tiimiin. ”Olin tietenkin erittäin iloinen (lue: shokissa huutoitkin), koska kerkesin tottua harjoittelun aikana hallin hienoihin tiloihin ja kaikkiin mukaviin ihmisiin sekä itsenäiseen työskentelyyn asiakkaiden kanssa. Harkan aikana mulle varmistui se, että tää on just sellaista työtä, mitä haluan jatkossa tehdä. Taisin myös miehelle harkan aikana todeta, että jos mä joskus saisin tehdä töitä tuolla, niin olisin maailman onnellisin. Oon siis todella kiitollinen Suville ja Juholle, että ne pyys mua mukaan tiimiin ja päästiin yhdessä luomaan tää aivan todella hieno konsepti!”

 

Vahva fysioterapia tarjoaa asiakkailleen rennon ilmapiirin sekä monipuolisesti koulutetun henkilökunnan. Uskomme aktiiviseen fysioterapiaan, jossa meidän tehtävämme on kartoittaa syy asiakkaan ongelmiin ja ohjata asiakkaalle oikeanlaiset harjoitteet. Asiakkaan vastuulle jää niiden tekeminen aina seuraavaan kertaan saakka. Tavoitteita ei voi saavuttaa, jos niiden eteen ei ole valmis tekemään töitä.

 

Suvi, mistä nimi VAHVA? ”VAHVA kuvaa meidän asennetta, osaamista sekä fysioterapiaa 2020-luvulla. Olemme asennoituneet tekemään takapuoli ruvella töitä yrityksemme ja asiakkaiden eteen. Työhousut ovat olleet jalassa ja kädet rasvassa jo sen aikaa, että raaka työnteko ei pelota. Eteläpohjalaisella asenteella pärjätään pitkälle.

 

Olemme yritys, joka on vahvasti erikoistunut tuki-ja liikuntaelinongelmien hoitoon sekä tutkimisessa, harjoitteiden ohjaamisessa että manuaalisella puolella. Jokaisella työntekijällä on muitakin alan koulutuksia, kuin pelkkä fysioterapeutin tutkinto.

Fysioterapia on nykyään aktiivista tekemistä, jossa lihasvoiman merkitys korostuu jokaisen vaivan kohdalla. Vahva keho kestää niin työelämässä kuin harrastuksissa.”

 

Miten Juho olet valmistautunut työskentelemään kahden eteläpohjalaisen murresanoja viljelevän vahvan naisen kanssa? ”Tähän tuskin voi mitenkään varsinaisesti valmistautua, avoimin mielin uuteen päivään joka aamu ja katsotaan mitä tuleman pitää. Vahvoja naisia toki ovat, mutta kaikki yli puolessatoista metrissä olevat asiat vaatii joko meikäläisen tai tikapuiden läsnäoloa.”

 

Toimimme Joupiskan urheilukeskuksessa, jossa käytössämme on T2M-kuntosalin iso toiminnallinen tila kuntosalilaitteineen sekä Seinäjoen mahtavimmat ulkoilumaastot kuntoportaineen.

 

Toivotamme kaikki uudet ja vanhat asiakkaat tervetulleeksi!

 

Lasten ja nuorten urheiluvammat ovat yleistyneet. Kasvuikäisten rasitusvammat yhdistyvät organisoituun urheiluun, tavoitteelliseen kilpaurheiluun sekä omaehtoisen liikunnan pieneen määrään. Vammariski kasvaa sitä mukaa, mitä useampana päivänä viikossa liikuntaa harrastetaan.   Vammoille ... Näytä »

Lasten ja nuorten urheiluvammat ovat yleistyneet. Kasvuikäisten rasitusvammat yhdistyvät organisoituun urheiluun, tavoitteelliseen kilpaurheiluun sekä omaehtoisen liikunnan pieneen määrään. Vammariski kasvaa sitä mukaa, mitä useampana päivänä viikossa liikuntaa harrastetaan.

 

Vammoille altistavia tekijöitä ovat aikaisempi rasitusvamma, riittämätön yöuni ja palautuminen. Rasitusmurtumille altistaa pieni painoindeksi, henkinen kuormitus, huono ravitsemus, liian vähäinen D-vitamiinin saanti, sekä tytöillä kuukautiskierron häiriöt. Lisäksi vammoille altistavia tekijöitä ovat harjoitusmäärät ja intensiteetti suhteessa kudosten kapasiteettiin, varhainen erikoistuminen yhteen lajiin, lajin harrastaminen ympäri vuoden ilman lepojaksoja, kilpailu aikuisten ja vanhempien mukana. Harjoittelua ei saisi tulla tuntimäärällisesti enemmän kuin lapsella tai nuorella on ikävuosia (tietyissä lajeissa tämä on huomioitava varmistamalla voimaharjoittelun määrä sekä harjoittelun monipuolisuus.) Harvoin tapahtuva omaehtoisen liikunnan harrastaminen ja voimaominaisuuksien riittämättömyys suhteessa kuormituksen vaatimuksiin lisäävät myös vammariskiä. Huonosti laadittu harjoittelu ja sen rytmitys lisäävät riskiä. Sen sijaan raajojen virheasentojen ja huonojen harjoitusolosuhteiden syy-yhteydestä ei ole tutkimusnäyttöä.

 

Lapsen ja nuoren kasvamisen yhteys vammoihin on epäselvä. Tätä on tutkittu 18 tutkimuksessa, joissa tieteellistä näyttöä kasvun ja vammariskin välillä ei ole voitu osoittaa. Harvoin esimerkiksi lapsella, jolla ei ole liikunnallista harrastusta, todetaan kasvukipuja. Kasvaessa fyysisesti sekä iän mukana urheilijoilla harjoitusmäärät ja tehot lisääntyvät sekä monet kilpailevat oman ikäisiään vanhempien mukana. Kehoon kohdistuu siis suuremmat vaatimukset, mutta niihin ei kuitenkaan vastata harjoittelulla.

 

Vammojen ehkäisyyn voidaan vaikuttaa monella tavalla. Harjoittelun ja levon suhde pitää saada tasapainoon esimerkiksi palautumista seuraamalla. Harjoittelun tulisi olla monipuolista, eli pelkkä lajiharjoittelu ei riitä, vaan rinnalla tulisi tehdä voimaharjoittelua, kehonhallintaa, liikkuvuus ja nopeusharjoittelua sekä erilaista kestävyysharjoittelua. Voimaharjoittelulla voidaan vähentää vammariskiä merkittävästi, ja sitä tulisikin olla viikkotasolla mielellään kaksi kertaa. Sen sijaan venyttelyllä, loppuverryttelyllä, rullauksella tai lihasvasaralla ei ole merkitystä vammojen ennaltaehkäisyssä.

 

Voimaharjoittelun lapsilla ja nuorilla on todistettu olevan turvallista. Tieteellisen näytön mukaan se ei vaikuta pituuskasvuun ja suojaa loukkaantumisilta. Lasten ja nuorten voimaharjoittelussa vammariski on 0,7% kun se on jalkapallossa 19%, voimistelussa 13% ja jääkiekossa noin 10 %.

 

Lapset aloittavat luonnollisen maksimivoimaharjoittelun pään nostamisella pian syntymänsä jälkeen, joten miksi sitä ei saisi ohjatusti tehdä hieman myöhemmin? Lasten voimaharjoittelussa painopiste on taidon oppimisessa ja neuraalisessa adaptaatiossa. Murrosiässä kehitys on seurausta kudostason ja neuraalitason adaptaatiosta. Ennen murrosikää voimaharjoittelun aloittaneet yltävät selkeästi paremmalle voimantuottotasolle kuin vasta murrosiässä aloittaneet.

 

Voimaharjoittelun lisäksi aktiivisen alkuverryttelyn on todettu vähentävän vammariskiä 30%. Aktiiviseen alkuverryttelyyn kuuluu kehon lämpötilan nostaminen erilaisilla askelluksilla, askelsarjoilla ja koordinatiivisillä liikkeillä. Liikkuvuutta ja voimaa tulee tehdä suorituksessa käytettävillä voimantuottotavoilla ja nopeuksilla, sekä huomioida näissä vammaherkkyyden kannalta keskeiset lihakset ja ketjut. Lopuksi keskushermostoa pitää aktivoida ja hermolihasjärjestelmää sytyttää nopeilla reaktiivisilla harjoitteilla ja tehdä maksimaalista suorituskykyä vaativia liikkeitä.

 

Difori JP ym 2014, Jayanthi NA ym. 2015, Smucny M ym. 2015, Vasankari T & Kolu P 2018, Blomqvist ym. 2019; Mononen ym. 2016 Ristolainen ym. 2019
DiFiori JP ym. 2014, Jayanthi NA ym 2015, Smucny M ym. 2015, Ristolainen L ym. 2019, Leppänen M ym. 2019, Milewski MD ym. 2014, Cuff S. ym. 2010, Nussbaum ED ym. 2019, Myer GD ym. 2015
Lauersen JB ym. British Journal of Sports Medicine 2014, von Rosen P ym. Scand J Med Sci Sport 2017
LIITU 2018
Lloyd ym. 2014, Bergeron ym. 2015, Nichols ym. 2001, Bernardoni ym. 2013, Cunha ym. 2015, Faigenbaum ym. 2009
Myer ym. How young is ”Too young” to start Training? ACSMs Health Fit J. 2013.
Swain M ym. BJSM 2017
Park H-K ym. 2018, Emery CA ym. 2015, McCrary JM ym. 2015
Valovich McLeod T y